Vintage, Rooma.

Mikä päivä!
Tiesin mihin olen menossa, mutta taas huomasin ettei yhtään voi aavistaa miten hyvällä tuulella saapuu kotiin.

Lähdimme aamulla Riitan kanssa käymään Roomassa. Ensin menimme etsimään tinaa, jota käyttäisimme lasitöiden juottamiseen. Riitta aikoo opettaa minulle joku päivä tiffany-tekniikalla lasitöiden tekemistä!
Jäimme kuitenkin ilman tinaa, sillä se oli loppunut kaupasta. Haemme sitä lisää joku muu päivä, ja saimme jo uuden osoitteen mistä käydä kysymässä sitä.
http://www.mm-lasitaide.fi/tiffanyn%20historia.htm

Tiffanytekniikalla voidaan työstää hyvinkin pieniä, tarkkoja yksityiskohtia, ja se soveltuu erinomaisesti kaarevien pintojen toteutukseen, kuten valaisimien valmistukseen. Kyseessä on tekniikka, jossa lasipalojen reunoille kierretään ohutta kuparifolionauhaa ja ne juotetaan yhteen tinalla. Tina muodostaa kovettuessaan lasipalojen välille sauman ja näin estää paloja irtoamasta.
http://www.vp-tekoniemi.fi/?tocID=54

Seuraava etappi oli Rooman San Giovannissa sijaitseva vintage liike. Riitta oli tavannut liikkeen omistajan kerran aiemmin ja nyt toisella tapaamisella he olivatkin jo myyjän mukaan ´rakkaita ystäviä´.
Täällä ollaan hieman erilaisia uusia ihmisiä kohtaan, vastaanotto on aina iloinen ja lämminhenkinen -varsinkin kun kuulevat että ollaan Suomesta. Täällä ilmeet kirkastuu kummasti, kun kertoo mistä on kotoisin.
Välillä tuntuu hämmentävältä miten ystävällisiä ja kohteliaita täällä ollaan.

Vietimme pienessä liikkeessä ainakin kolme tuntia hypistellen kaikkea ja jutellen. Ensin meille tarjottiin kahvit ja ihastelimme kahden kuukauden ikäistä koiranpentua, joka oli päässyt töihin mukaan.
Huomasin myös, että alan vähitellen ymmärtää sanoja ja juttuja paikoitellen, kun muut puhuvat italiaa ja englantia sekaisin.

Liikkeessä oli ihana lattia.

Ja sitten parhaimmisto, eli omat huikeat löydöt!
Myyjä tiesi kertoa laukusta sen verran, että nainen joka oli omistanut laukun aiemmin oli kuollut ja hänen lapsenlapsensa oli tuonut tämän tavaroita vintage liikkeeseen myytäväksi. Laukku on käsintehty, vuori on silkkiä ja kiinnikenapit Swarovskin kristallia. Se saattaisi olla peräisin 20-luvulta.
Korvakorujen tarinaa tai alkuperää en muistanut kysyä. Nämä kaikki kolme tuotetta sain myös tuntuvalla alennuksella..
Aluksi mietin pitkään otanko laukun, sillä ajattelin ettei se ole kovin käytännöllinen. Huomasin kuitenkin hypisteleväni sitä jatkuvasti ja kun myyjä lupasi alennuksen, niin kaupat oli sillä selvät. Laukku sai hyvän kodin ja onnellisen omistajan!

Ostosten jälkeen tuli tietysti nälkä, joten viikonlopun kunniaksi pysähdyimme pitsalle ja viinilasillisille. Jälkkäriksi haimme jätskit.
Tämän jälkeen kävimme lähistöllä olevassa Lateraanikirkossa, jossa vieraileva kuoro aloitteli juuri esiintymistä. Kaikkialla Roomassa arkkitehtuuri jaksaa edelleen ihmetyttää. Olen kiertänyt katsomassa kaikki mahdolliset kirkot ja muut nähtävyydet, mutta silti jokainen tuntuu aina yhtä erityiseltä. Sitä vain miettii, miten kaikki tämä hienous on joskus rakennettu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/San_Giovanni_in_Laterano

Korkeutta ja tilaa on vaikeaa kuvata, mutta ehkä tästä saa hieman käsitystä.

Rippituolissa paloi punainen valo, kun joku oli synnintunnustuksessa.

Päivässä näki taas todella paljon ja nyt, edelleen, viikonlopun kunniaksi aiomme maistaa hieman kuoharia ja tiramisua mansikoilla.